Oaah mun pää räjähtää ihan just kohta nyt. Ja tää jumalaton kuume ei helpota fiilistä kyllä yhtää. Nii paljo ku ihmine voi inhoo ja katuu tekojaan ni mä kadun..ja paljon. Ja must tuntuu ettei se yks ees tajuu sitä, mut vaik tajuis ni muuttaisko se asiaa mitenkää? En oo ehkä ikinä toivonu näi paljo et voisin kääntää aikaa taakse päin. Oon menettäny yhen tosi mahtavan ystävän ja tärkeen semmosen. Oon nyt viimesen kuukauden ainaki kelannu kaikkee mikä ois vaa pitäny tehä toisin ja sanoo toisin ja tää koko tilanne alkaa ahdistaa ihan helvetisti liikaa. Tajusin ku oon alkanu saamaa jonkulaisii paniikkikohtauksii iha pienistä asioista mikää vaa muistuttaa jostai siitä mitä mul oli. Mun on oikeesti pakko päästä eteepäi tästä ja en tajuu miks se on näin saatanan hankalaa ku oon kuitenki suhteelisen onnellinen, tän asian pohtimine vaa syö sikana voimii olla onnelline ja mua pelottaa älyttömän paljon et toistan kaikki samat virheet taas, vaik koitanki välttää sitä tosi paljo. En vaa enää tiiä mitä mun pitäis tehä asian suhtee, pitäis vaa unohtaa ja antaa olla, mut helpommi sanottu ku tehty.. :\
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti